League of Legendsillä on aina ollut kaksikerroksinen kilpailujärjestelmä. Lännessä joukkueet ovat pelannaat Haastaja eli Challerger sarjoissa päästäkseen mestaruusturnaukseen ja Pohjois-Amerikassa on otettu franchise-versio, joka sittemmin muuttui Akatemia liigaksi matkien NBA:n alasarjoja eli Minor Leagueta.
Euroopassa LOL kulkee omia teitään. Riot Games ja kumppanit ovat kehittäneet useamman maan verkoston erilaisia alueellisia liigoja, joilla on omat keskikastin turnaukset ja sitten lopulta Euroopan Mestaruus turnaus eli European Masters.
Tämä esiteltiin ja otettiin viime vuonna käytttöön mutta 2019 joukkueet, jotka kilpailevat Euroopan mestaruudesta (League of Legends European Championship LEC), ottavat käyttöön myös toissijaisen joukkueen.
Mitä Euroopan alueellisen liigat tarjoavat?
Kehitysliigoilla ei ole sitä samaa tähtiluokkaa kuin LEC:llä, mutta joukkueille tarvitaan mahdollisuus kehittää pelaajiaan myös puoliammattilaisjoukkueilla.
Alunperin tämä laaja Euroopan liiga oli tarkoitettu ammattilaismallin pohjaksi mutta monien vaiheiden jälkeen syksyllä 2018 päädyttiin Riotin johtamana 16 alueen kamppailuihin ja voittaja Espanjalainen Mad Lions E.C, menetti lähes jokaisen pelaajansa LEC joukkueiden rostereihin.
2019 LoL EU sisältää 13 paikallista liigaa joista nousee voittajat ja 7 muuta seuraavan tason turnaukseen. Listauksesta puuttu vielä Kreikan alueellinen sarja.
Alueellisten sarjojen ainoa yhteinen tekijä on, että sarjoissa on kevät- ja kesäkaudet ja myös Kiinan Pro League toimii aivan erilailla kuin Korean LoL Champions!