Olen aika ajoin miettinyt kysymystä, olenko peliriippuvainen? Ja olenko ollut sitä jo vuosia. En ole sitä enempää sitten märehtinyt, mutta lopulta tänään ajattelin sitä vähän kirjoitella auki. Kirjoitin tämän ensimmäiseksi Uusi Suomi.fi sivuston blogiini, mutta sitten kopioin sen myös tänne.
Olen aina pitänyt pelaamisesta. Jo pienenä poikana pelasin vaikka yksin, itseäni vastaan lautapelejä ja tottakai sitten 80-luvulla tulivat roolipelit, mutta ei sitä olisi vielä siihen aikaan voinut sanoa riippuvuudeksi- ehkä onneni oli se, että tekniikka ei tuolloin vielä ollut nykytasolla.
Aikuistumisen mukana kuvioihin tulivat myös tietokoneet ja töissäkäynti, mitä kautta lompakossa alkoi olla myös silloin tällöin rahaa, ja koska jonkinlainen kiinnostus olis myös urheiluun, löysin tieni varsin nopeasti Veikkauksen jonoihin pelaamaan lähinnä pitkäveto ja monivetoa. Tietokoneiden kautta pelaaminen oli tietenkin myös tullut tutuksi, mutta enemmänkin noiden ajopelien kautta, joita joskus tuli pelattua sitten useampikin tunti. Ja menihän silloin joskus ensimmäisen tietokoneeni Commodore Vic20:n kanssa koodatessa kokonainen vuorokausi, ettei edes oikein huomannut.
Jos muuten yrittää löytää määritelmälle peliriippuvuus jotain yhtä lausetta, niin oikein tunnu onnistuvan.
”Ongelmaksi kasvaessaan pelaaminen ei enää tarjoa mielekkäitä elämyksiä, vaan pelaaminen on pakonomaista. Ajattelu ja koko elämä on pelaamiseen keskittynyttä. Pelaaja tuntee riippuvuudestaan häpeää ja syyllisyyttä, mutta ei kykene irrottautumaan pelaamisesta. Ihmissuhteet kärsivät. Heikko itsekontrolli, impulssien pidättämisen vaikeus on yhteydessä peliongelmaan. Persoonallisushäiriöt ovat tavallisia.” – näin Vastaamossa.
Urheilupelaamisen kautta ja netin tultua kuvioihin erilaiset netin urheilupelaamisen sivustot tulivat nopeasti tutuksi ja 2000-luvun vaihtessa rahalla pelaamisesta oli tullut jokapäiväistä, pelaamisesta oli tullut Vastaamon määritelmän mukaisesti pakonomaista, oli vain pakko pelata lisää ja lisää. Välillä voitin ja välillä hävisin, mutta loppujen lopuksi taisin jäädä nollille – koska lopetin pelaamisen…. tai siis lopetin rahalla pelaamisen..
Rahapelien jälkeen tuli seuraava pelimuoto: nettipelaaminen ja se vei käytännössä jokaisen vapaan illan kotonaollessa – tietokone ja pelimaailmat. Jälleen kerran pelaamisesta tuli pakonomaista ja ihmissuhteet kärsivät.
Nykyään netissä on muuten aika monta erilaista laskuria, joilla voit testata itse millainen rahapelaaja olet, esim tässä THL:n.
Jostain syystä kuitenkin itselläni olen aina (tähän mennessä) pystynyt lopettamaan aina senhetkisen riippuvuuden aiheuttajan – mutta aina sen tilalle on kuitenkin jossakin vaiheessa tullut toinen – olenko siis peliriippuvainen?